Laillista maaorjuutta nykysuomessa.

Seurasin hyvin ristiriitaisin tunnelmin eduskunnan 100 v. juhlaistunnon puheiden katteettomien korulauseiden vyöryä, enkä voinut olla vertaamatta sitä siihen todellisuuteen,  joka on tänäänkin totta kymmenille, ellei jopa sadoille tuhansille suurten kaupunkiemme vuokratonteilla asuville.

Kaupungin tonttivuokralainen saadaan Suomessa laillisesti pakottaa raskaampiin taloudellisiin velvoitteisiin ja huonompaan oikeusturvaan, kuin maaorjat 1500 luvulla tai torpparit sata vuotta sitten.

Vein juuri postiin kaupungin vaatiman asuntotontin vuokralaisen ”tahdonilmaisulomakkeen”, jotta kotitonttimme vuokrasopimusta voidaan jatkaa seuraavat 50 vuotta.  Tunnelmani oli jäätymisrajan alapuolella.  Onkohan olemassa mitään muuta ”länsimaista tasa-arvodemokratiaa”, jossa tällainen on mahdollista.  Täysin laillisesti.  Evakkotie tuhansille asiansa moitteetta hoitaneille tavallisille veronmaksajille rauhan aikana poliittisin päätöksin. 

Riisto pahempaa kuin torppariaikana yli 100 vuotta sitten.

Sain valita kotikaupunkini vaatiman ”tahdonilmaisuni” kahdesta vaihtoehdosta, joko ilmoitan parin viikon kuluessa kirjeeni saamisesta ”tahtoni”, että maksan kotini alla olevasta 699 neliön maapalasta 1.5.2018 alkaen pelkkää vuokraa, kiinteistöveroa ja vaikutusmahdollisuuksieni ulkopuolella olevia muita kiinteitä tonttikuluja kaupungille noin 400 euroa kuukaudessa, tai tonttini on ensi keväänä oltava tyhjä, kuoppa täytetty, taloni purettu ja viety  kustannuksellani kaupungin kaatopaikalle, siellä vaaditulla sekajätteen tonnihinnalla, noin 200 € tonni + kuljetus, purkutyö- ja maansiirtokustannus. Arviolta ehkä 100-200 000 € kustannus rahoilla, joita minulla ei ole.

  

Tietysti on vaihtoehto, minun on myytävä kotini nyt pikaisesti nuo edellämainitut muut reunaehdot sisältävänä, eli perämetsässä sijaitsevaa aaltopeltihallia halvemmalla neliöhinnalla.   Siis tehdä todella huonot ja vastentahtoiset kaupat, myydä kotimme alle puolella siihen sijoittamistamme kunnostuskuluista tai menettää koko omaisuutemme.   Tai allekirjoittaa nyt välittömästi ”tahdonilmaisuni” sitä seuraavaan kohtuuttomaan velkaorjuuteen.  Lopuksi elämääni.  Jos haluan edelleen asua itsellemme rakennetussa ja maksetussa kodissamme.

Kun ostimme 40 vuotta sitten kaupungin laidalla olevasta työläiskaupunginosaksi kaavoitetulta ja siksi vuokratonteiksi jaetulta alueelta, yhden perheen 110 m2 vanhan omakotitalon, sen pienen tontin elinkustannusindeksiin sidottu maavuokra vuodessa vastasi noin viikkoa tilastollisesti keskituloisen verotettavista bruttotuloista. Uskoin vielä silloin sopimuksemme kirjaimen tai ainakin hengen jatkuvan lopun elämäämme pääpiirteiltään ja mittakaavaltaan samoin maksuvelvoittein, sekä sen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kohtuullisuuteen.

Nyt se tarkoittaa, indeksin mukaisen jo 6 kertaistumisen lisäksi, uutta, nyt 11 kertaista tonttivuokran kertalisäystä ja vuokralaisen mahdollisen sopimustulkintavirheen kohtuutonta sanktiota 25 kertaisella koko vuosivuokran summalla.  Eli maksettava kertamaksuna  300 

( kolmesataa ! ) kertainen sopimuksemme nykyinen vuosivuokra. Lisäksi uusi  ”tahtomani” sopimus sallii kaupungille jatkossa muunkin vuokran nosto-oikeuden, kuin indeksin. Mutta ei vuokramiehelle sen lunastusmahdollisuutta koskaan, millään hinnalla.  Maksat tai myyt.  Jos ostajia näillä velvoitteilla löytyy.

Kiinteistöveroa irtaimistosta.

Kunnostimme, laajensimme ja varustelimme taloamme yli kymmenen vuotta loppuelämän kodiksemme.  Suunnittelussa ja toteutuksessa huomioitiin tulevan eläkeaikamme fyysiset rajoitteet ja toiveet.  Paransimme taloa tarpeidemme mukaiseksi, alueemme talotyylin säilyttäen, mutta talotekniikan kaukonäköisesti uusien. Kunnostus tuli todella kalliiksi, sitä seuranneesta kiinteistöveron moninkertaisesta korotuksestakin päätellen,  Kaupunki verottaa siis myös kiinteistöverolla, vaikka talomme on juridisesti irtaimistoa, jonka säilyttämisen pelkästä oikeudesta tällä kaupungin omistamalla vuokratontilla, maksetaan maavuokran lisäksi pelkkää kiinteistöveroakin vuodessa jo nyt yli viikon osuus keskipalkkaisen eläkeläisen tuloista.

Sähkölämmityksen uusi jättikorotus suunnitteilla.

Muita ennakoimattomia jättikustannuksia asuntomuotoomme syntyi siitä, kun uusimme vanhentuneen petroolikaminalämmityksen suoraksi sähköksi.  Se oli silloin sekä edullisin, että lähes ”kansalaisvelvollisuus” yhteiskunnan suosituksesta. Nyt suora sähkölämpö on suunnnilleen ”ympäristörikos” ja sen käyttökustannukset jopa kymmenien prosenttien   vuosikorotuksineen selkeä rangaistus siitä.  Nykytietojen mukaan valmisteilla on hinnoittelu-uudistus, joka perustuu maksimikulutuksen mukaan laskutettavaan kokonaismaksuun, sillä perusteella, että sen verran yhteiskunnan on varauduttava k.o. hyödykettä meille tuottamaan.  Suorasähkötalossamme pääsulake on 63 A eli suurin mahdollinen yksityiselle kuluttajalle ja ehkä tarpeenkin talven lyhyelle pakkasjaksolle. Siten tuon uudistuksen realisoituessa tullee maksettavaksi moninkertainen kiinteä sähkölasku.  Nykyinen pelkkä sähkön perusmaksu on jo vuodessa yli viikon palkka kuukaudessa keskituloiselle.  Käytön mukainen kulutuslasku rokottaa sitä lisää jo nyt noin kahden kuukauden tulot vuodessa.

Hulevesimaksu lisää asumiskuluihin.

Jo päätetty uusi pakollinen lisäkulu 2018  alkaen on hulevesimaksu. Tontillamme vesi imeytyi  maahan ja tiellä valui katuojia pitkin sadevesiviemäriin. Nyt oja on rotvallikivineen poistettu ja katua korotettu asfaltioinnilla siten, että pihallemme valuu risteäviltä kaduilta sadevedet parin sadan metrin valuma-alueelta.  Pihamme on toisinaan nyt lätäkkö ja silloista katutasoa korkeammalle rakennetun autotallin pohjalla viisi senttiä vettä. Koska alueemme uudet hulevesiviemärit uusittiin n. puolitoista metriä talomme salaojien yläpuolelle, meillä pyörii roteva poistopumppu 24/7 vuoden ympäri nykyisinä vetisinä aikoina.  Sekin tontin vuokrasopimuksemme kalliita lisäkuluja.  Muihin sellaisiin vakiomaksuihin, joihin emme voi mitenkään vaikuttaa, on yhteiskunta velvoittanut monopolisopimuksillaan nuohouksen, vaikka emme polttaisi klapiakaan, vesimaksun vaikka emme käyttäisi litraakaan, ja jätekuljetuksen, vaikka emme roskaisi kassillistakaan. Näistäkin kertyy  lisää vakiokuluja se keskituloisen viikon tulojen verran vuodessa. 

Taitettu indeksi ja raippavero puolittaa maksukyvyn.

Yhteiskunta laskuttaa asumismuodostamme automaattisesti pelkkinä perusmaksuina  jo nyt noin kuukauden keskitasoisen palkansaajan nettotulot vuodessa, vaikka emme kotonamme kävisikään. Kun tulomme ovat jo 12  eläkeläisvuoden taitetun indeksin ja raippaveron takia enää alle 50 % lähtösummastaan, se tarkoittaa keskituloiselle eläkeläiselle noin parin kuukauden koko tiliä pelkiksi lähtökustannuksiksi yhteiskunnan osuudeksi.  Plus muuttuvat kulut.  Eli kulutettu sähkö, vesi ja kotivakuutus vielä päälle. Ne ovat nyt yhteensä noin kolmen kuukauden tulot.   Siis 5 kk. koko tulokertymä oikeudesta tässä kaupungissa tähän asumismuotoon. Nyt alkavan tonttivuokrakorotuksen jälkeen siihen kuluu jo  yli 7 kk. tulot eli n. 60 % kaikista keskipalkkaisen käytettävissä olevista eläkeläistuloista.

Uusi tonttivuokra on yksinään tuplasti yli asumisen tilastollisen kokonaiskustannuksen.

Tilastokeskuksen mukaan keskimääräinen koko asumiskustannus maassamme on   keskituloluokassa vuokra-asunnossa n. 20 %  ja velattomassa omistusasunnossaan asuville noin 10 % käytettävissä olevasta tulon määrästä.  Alimmissa tuloluokissa, eli suhteellisesti kalleimmin asuvillekin, se on heille lakisääteisesti annettavien asumistukien jälkeen max  n. 24 % luokkaa.  Tässä uudessa pakkosopimuksessa pelkkä omistuskotimme alla olevan maan pelkän tonttivuokran osuus on samaa 20 % prosenttiluokkaa tilastollisesta keskieläkkeestä!  Ilman mitään muita asumiskuluja. 

Perustelut eivät mahdu oikeustajuun.

Kaupunki korottaa siis nyt, ”tahdonilmaisumme” juridisesti valtuuttamana, tonttivuokramme nykyisestä 11 kertaiseksi, eli vuodessa n. kahden kuukauden keskituloisen koko eläkkeen verran. Se perustuu heiltä saamillani tiedoilla siihen, että se on linnuntietä nyt lähellä keskustaa, n. 3 km, tontilla on yli 200 neliötä suojelukaavan alaista rakennusoikeutta ja bussipysäkille on alle 200 metrin matka.  Muita perusteluja vastauksessa lähettämääni kirjalliseen valitukseen on se, että kaupungin poliittinen linjapäätös on 4 % reaalituotto omistamalleen maalle ja että kaikkia tonttivuokralaisia on laskutettava samoin perustein.   Lisäksi tuli  kirjallinen ilmoitus, että kaupunki ei tule käyttämään sitä, jos vetoamme sopimuksessamme nyt olevaan lunastuspykälään siinä tapauksessa, ettei tulomme riitä tontillamme jatkamiseen, emmekä enää ehdi myydä kotiamme kohtuullisilla ehdoilla kaupungin jo tekemän sopimusrikkeen takia. Lisäperusteluina oli se, että kaupunki tarvitsee rahaa palvelujensa ylläpitämiseen.

Mikään tuon 11 kertaisen tonttivuokran korotuksen perusteluista ei mielestäni ole pitävä.

Tonttimme on harpilla mitaten  edelleen samalla etäisyydellä keskustasta, kuin se on ollut aina, mutta kaikilla muilla merkitsevillä mittareilla se on nyt selkeästi kauempana, kuin sitä vuokratessamme.   Tänne pääsi silloin ajamaan neljää eri katua ja bussikin kulki keskimäärin 3-4 kertaa tunnissa. Alueella oli 4 elintarvikauppaa, pari muutakin myymälää ja kampaajaa, suutari, 2 yleistä saunaa ja jopa pankkikonttori. Kaikki kohtuullisella kävelyetäisyydellä. Yhtään niistä ei ole enää. Jopa lähimpään postiin, pankkiin tai  päivittäismarkettiin on nyt yli parin kilometrin taival suuntaansa, omin keinoin tai harvoin kulkevalla julkisella liikenteellä.  Kuitenkin nyt n. kilometrin kauempana kartalla, mutta moninkertaisesti tiheämmän ja selkeästi meitä nopeamman liikenneyhteyden päässä olevien asuintonttien vuokrataso on aivan oleellisesti halvempi.

Alueemme on nyt eristetty muusta kaupungista meluisalla kanjonilla, joka rajoittaa tänne ja pois pääsyn vain yhdelle, mutta ruuhkaiselle läpiajotielle. Sekin on nyt kavennettu niin, ettei se mahdollista edes kahden auton kohtaamista, kuin joissakin kohdin, mutta toimii silti nykyään lähialueiden urheilukenttien, sairaalan ja oppilaitosten käyttämänä ruuhkatäytenä parkkialueena, sekä vastuuttomien kuljettajien kiihdytystestiratana 30 km/t nopeusrajoituksesta huolimatta.  Julkinen liikenne on ruuhka-aikoina pari kertaa tunnissa, muulloin vähemmän.   Ratikan valmistumisen jälkeisen tilanteen jo julkaistussa suunnitelmassa, se vähenee entisestään.  Että se siitä etäisyydestä ja kaikkien tonttivuokralaisten tasa-arvosta.

Kaupungin rahantarpeen kattamiseksi yhteiskuntajärjestelmässämme on käytössä useita muita laillisia keinoja, kuin eläketuloillaan tähän asti toimeen tulleen yksittäisen omakotiasujan pakollisten maksujen yksipuolinen nostaminen kaikkia velvoittavasta kunnallisveron viidenneksestä tässä nyt pakkovaadittavaan kahteen kolmasosaan koko tuloistaan. Siis tilanteessa, jossa asujan eläke perustuu tilastolliseen keskiarvoon. 

Kohtuuttomasti ylimitoitettu tuottovaatimus.

 4 % reaalituottovaatimus  vuokratulona täysin riskittömästä tonttimaasta on puolustusoikeudettomien riiston malliesimerkki.  Koko pääomahan on jo moneen kertaan maksettu, sekä säilyy edelleen täysin koskemattomana, että myös nousee arvossaan koko vuokra-ajan.  Jopa paraneekin vuokramiehelle sopimuksessa velvoitetuilla toimilla.  Epäoikeudenmukaisesti tämä ”tuotto”vaatimus  kohdistuu maksajiin, joilla ei ole tästä uudesta 11 kertaisesta asumiskulurasitteesta mitään neuvotteluoikeutta, eikä todellista mahdollisuutta valita nyt toisin. Puhumattakaan oikeudesta maksaa itsensä siitä vapaaksi.

Laskentaperusteen, eli tontin uuden sopimustekstin ” käyvän” arvon uusi määritteleminen ja päättäminen yli kymmenkertaiseksi on kaiken yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden irvikuva.   Siksi, että se tehdään vasta nyt, kun vuokramies on nykyisen sopimuksensa oikeuttamana, velvoittamana ja entisen sopimuksensa ”kohtuullisuus” määreeseen uskoen sijoittanut tulonsa jo vuosikymmenet kotirakennukseensa ja sen tulevaan käyttökelpoisuuteen loppuelämänsä tarpeisiin.   Vasta nyt monopoliomistaja synnyttää maksuperusteeksi yksipuolisesti täysin teoreettisen ”käyvän markkina-arvon”. Ja sen poliittisen 4% tuottovaatimuksen.  

Se tapahtuu täysin mielivaltaisesti alueelle, josta ei ole koskaan ollut, eikä tiettävästi koskaan tulekaan myyntiin yhtään tonttia ja jonka nykyisten tonttien koko todellinen hankintakulu on on jo nykyisissä tonttivuokrissa moninkertaisesti maksettu kaupungille.  Senttiäkään kaupungin rahallista nykyistä pääomaa ei siis ole enää sijoitettuna näihin tontteihin, joten ”sijoituksen reaalituottovaatimus” on kaikkea todellisuutta vailla.

 

Jos vuokramiehellä olisi edes mahdollisuus lunastaa tonttinsa nyt määritellyllä ”käyvällä   markkina-arvolla”,  jostain kohtuullisuudesta voisi edes puhua.  Tämä, meiltä nyt poliittisin päätöksin estetty mahdollisuus, määrättiin Suomen laissa jo torpparien kotien suojelemiseksi noin sata vuotta sitten. ( laki 135/1918.  Laki vuokra-alueiden lunastamisesta. ). Myös maaorjilla oli jo useita vuosisatoja sitten länsimaissa pääsääntöisesti sama oikeus.

Kaupungin vastauksessa valituskirjeeseeni vedotaan siihen, että vanhoille tonteille on määrättävät samat tuotto-odotukset, kuin uusille, nyt vuokrattavaksi tarjolla oleville.  Tilanne on luonnollisesti meillä vuosikymmeniä jo täällä asuneille ja vuokransa täysin maksaneille täysin toinen, kuin kokonaan uutta rakentamatonta tonttia kaupungilta vuokrattaessa, jolloin vuokrausta harkitsevalla vuokramiehellä on mahdollisuus myös siitä aikeesta vetäytymiseen, koko omaisuuttaan menettämättä.  

Tuottovaatimukset moninkertaiset vapaaseen rahoitustoimintaan verrattuna.

Vapaan rahoitustoiminnan piirissä tällaisen täydellisesti riskivapaan ja koko ajan itsestään kasvavan ”pääomasijoituksen” korkotuottovaatimus olisi aivan korkeintaan 1 % luokkaa.  Nykyisten pankkilainojen negatiivisista korkoprosenteista puhumattakaan.  Ääritapauksessakin kohtuulliseksi kuviteltava ”reaalikorko” olisi enintään tilastollisen talouskasvun suuruinen, joka on sota-aikaa lukuunottamatta ollut 0 - 2% %. luokkaa vuosittain.  

Siinäkin tapauksessa, että tämä 4 % vuosivuokra nousisi vain oletetun tyypillisen pitkäaikaisen indeksin n. 1,5 % mukaan vuodessa, vuokraa tonttimme  nykyisen ”reaaliarvon” n.100 000 € mukaan laskettuna, tulee maksettavaksi uuden sopimuksemme aikana yli viisinkertaisesti koko ”sijoituksen” nykyinen ”käypä” arvo ja saman alkupääoman arvo nousisi 4 % vuosi/tuottokorolla samassa vuokra-ajassa yli seitsenkertaiseksi. Tällä nykyisellä  4 %  perusteella tontistamme olisi silloin sopimusaikamme loppuvuosina ja sopimusta uusittaessa vaadittava vuosivuokraa nykyrahassa lähes 30 000 €/v ! 

Suhteellisesti vuokrasumma on jo tässä korotuksessa sitäkin suurempi esim. hyvin tuntemassani tilanteessa, jossa sen maksaja on todellisen työtulonsa mukaisen yrittäjäeläkkeen itselleen 40 työvuotta maksanut pienyrittäjä. Se on jo nyt mahdoton yhtälö. Pienyrittäjäeläkeläisen eläkelain mukainen koko nettotulo kun ei riitä tämän noston jälkeen edes kaupungin laskuttamaan osuuteen omakotiasujan kuukausittaisista maksuista.

Maksukyky edes keskituloisella ei riitä.

Sanomattakin on selvää, ettei keskituloisen ansaitseman eläkkeen nykysummalla ja näillä tulevilla todellisilla asumiskululla saisi minkään pankin maksukykylaskurilla edes tonttimme ”reaaliarvon” kokoista lainaa minkään prosentin korolla.   Tällä vuokramiehen ”tahdonilmaisulla” meidät sitoutetaan silti täysin yksipuolisesti kuitenkin maksamaan omaan kotiimme jäämisen oikeudesta vuokra-aikanamme vielä lisää noin viisinkertaisesti tontin nykyinen ”reaalihinta”.  Tällaisilla 5 kertaisilla sijoitetun riskittömän pääoman ”tuottoehdoilla”, siis ilman sen lyhentämisoikeuttakaan, velvoitettu rahoituslaitoksen laina olisi välittömästi Finanssivalvonnan käsittelyssä ja sellaiset ehdot vaativa pankki lakkautettu asiakkaattomana. 

Eikä tässä tonttivuokrassa ole kysymys edes lainasta, vaan koko ajan kasvavasta pakkovelvoitteesta omassa kodissaan asumisensa oikeuttamiseksi. 

Kuitenkin tällä hetkellä Suomessakin on vapailla rahoitusmarkkinoilla tarjolla sellaisia tonttimme ”reaaliarvon” summaisia 20 vuoden lainoja, joiden koko kuolettamiseen  ja korkoihin riittävä kuukausittainen summa on käytännössä saman suuruinen kuin  tulevan tonttivuokran maksuvelvoite samassa ajassa.  Vuokra puolestaan ei edes vähene vaan kasvaa korkoa korolle periaatteella koko saman ajan ja siitä eteenpäinkin yhä progressiivisemmin. Eli vuosi vuodelta yhä epäoikeudenmukaisempana.

Olisi mahdotonta olettaa, ettei jokaiselle sellaiselle tämänkin alueen asukkaalle, jolle on taloudellisesti enää mahdollista jäädä tänne uudella tonttivuokralla, olisi mahdollista ja haluttua hankkia tarvittava laina tonttinsa lunastamiseksi.  Se toteutuisi nyt  saman kokoisilla kokonaislyhennyksillä 20 vuodessa kokonaan omaksi, kuin kuolleen lehmän maksaminen vuokramiehenä saman ajan.  Pakkositoutuminen kasvavaan vuokraan jatkuu sen lisäksi vielä 30 vuotta. Kasvaen.  Jonka tien päässä olisi vain uusi riistosopimus ja koko ajan halpeneva oman omaisuuden osuuden arvo. Kodin arvo  puolestaan nousisi lainan maksun tahdissa vähintään siitä maksetun summan verran.

Sivutuotteena saataisiin kaupungin budjetin ensi vuoden alijäämä kuitattua täysin ilman lisälainaa. Pelkän pienen asuinalueemme tonttikaupoilla. Joista kertyisi kaupungille lähes välittömästi n. 30 miljoonaa euroa aivan uutta rahallista pääomaa.  Ja yhteiskunnan päättäjille rauhallinen yöuni, oikeudenmukaisista uusista päätöksistä.

Eikä tässä ollut vielä läheskään kaikki uuden ”tahdonilmaisumme” velvoitteet. 

Perusteettomasti kiristyneet muutkin vuokraehdot.

Uskomattomimmat yksipuoliset uudistukset  ”tahtomassamme” sopimuksessa on ensiksi se, että vuokran ei tarvitse enää olla  ”kohtuullinen” vaan ”käypä” ja nyt on kaupungilla oikeus korottaa sitä sopimusaikana yksipuolisesti muillakin perusteilla kuin elinkustannusindeksi.  Jos kaupunki jostain syystä yksipuolisesti haluaakin käyttää tonttiamme,  sen velvollisuus maksaa kodistamme lunastusta, on sopimuksessa nyt pudonnut vain 60 % sen ”sellaisesta teknisestä arvosta, jossa rakennuksen ikä on otettu huomioon” eli ikävähennyksineen ehkä vain 10 - 30 % sen mahdollisesta, ennen lunastustilannetta olleesta myyntiarvosta. 

Valtava sanktio kestämättömän kalliin vuokraoikeuden siirrosta. 

Vielä törkeämpi uusi ehto koskee tilannetta, jossa talomme tuhoutuisi tulipalossa, emmekä esim. ikämme takia enää pysty vakuutuskorvauksella, joka on kattavimmallakin täysarvovakuutuksella alle kolmasosa vastaavan uuden ja suojelukaavan samanlaiseksi velvoittaman rakennuksen kustannuksista, pystyttämään kahdessa vuodessa samanlaista.

Jos siksi päättäisimme siirtää vuokraoikeutemme rakennusvelvollisuuksineen lapsellemme, meidän on maksettava siitä välittömästi kaupungille sopimussakkoa 25 kertaisena sen hetkisen vuosivuokran summa.  Hyvin tulkinnanvaraisen sopimusrikon sakko nousi siis tässä uudessa sopimuksessa yksipuolisesti 25 kertaiseksi.  Ollen siis tämä päivän ”reaaliarvolla”  noin 100 000 € !  Jonka lisäksi ilmaisen siirron saajan olisi maksettava siitä vielä lahjavero ”reaaliarvon” summasta.  Tässä, jos missä, toteutuisi silloin sananmukaisesti hokema, ”viedään tuhkatkin pesästä”.

Edelliset esimerkit ovat nyt kuitenkin ”tahtomamme” uuden vuokrasopimuksen meitä sitovina ehtona, samalla kun tämän saman kaupungin omistama ja hallinnoima verovapaa säätiö voi, mediasta luetun kertoman mukaan, myydä pelkän rakentamattoman ja vain vuorokauden omistamansa tontinvuokrasopimuksen yli miljoonalla eurolla grynderille, käytännössä sanktioitta.  Ellei sanktiona pidetä sitä, että säätiö sai, edelleen median kertomuksen mukaan, kehoituksen toimia omien sääntöjensä mukaisesti. 

Jopa ”torpparilaki” olisi ratkaisevasti kohtuullisempi.

Tällaiseen nykyaikaiseen maaorjuuteen verrattavissa olevaan, yksityisen tonttivuokralaisen oikeusturvattomuuteen, toisi jopa vuoden 1918 ”torpparilaki” ( 135/1918 ) sovellettuna nykyaikaan, sekä siinä vahvistetut lakisääteiset oikeudet oman asuntomaansa lunastamiseen, aivan mullistavan taloudellisen ja henkisen helpotuksen.

Taloamme vuosikymmeniä rakentaessamme ja maksaessamme, emme todellakaan osanneet edes kuvitella tai pelätä asumisoikeutemme omassa kodissamme päättyvän näin.  Poliittisesti valmisteltuihin ja päätettyihin sellaisiin perusteettomiin riistovelvoitteisiin tontinvuokralaisia kohtaan, joiden täyttämiseen ei edes pienyrittäjänä yli 40 v. lakisääteisesti oikein jo maksettu ja saatu koko eläketulo enää riitä.

Ymmärrän ja hyväksyn nyt täydellisesti useiden ihmisten kokemusperäisen epäluulon yhteisiä asioitamme hoitavien päättäjien motiiveista ja yhteisiin asioihin paneutumisen syvällisyydestä.

MJK